VÄHÄLIIKENTEISTEN TEIDEN SILTOJEN KORJAUSTARPEET
Alustuksen tarkastelu pohjautuu pääosin valtion avustuskelpoiseen yksityistiestöön, jolla on yleisempää liikenteellistä merkitysta. Kaupunkien ja kuntien sillat eivät ole mukana.
Valtionapukelpoisia yksityisteitä:
Hämeen tiepiiri 6778km/2167 kpl
Uudenmaan tiepiiri 3779km/1366 kpl
Koko maassa 52710km/15993 kpl.
VÄITTÄMIÄ
Tie ja silta kytkettynä muuhun tieverkkoon muodostaa liikenteellisen kokonaisuuden.
Kehittämistarvetta löytyy helposti ja runsaasti – epäkohdilla ei pidä elämöidä eikä syyttää amatöörimäisesti toimivia tiekuntia,sillä vastuu puutteista ei voi olla harrastuksenaan tienpitoa harjoittavilla hoitokunnilla.
Valtakunnan liikennejärjestelyissä yksitystiestön merkitystä ei ole tarpeeksi noteerattu – nyt kuitenkin herääminen on tapahtunut.
Silta on ensisijainen avustuskäsittelyssä, mutta koko tien toimivuus kutenkin ratkaisee liikenteen sujuvuuden. Sillan teknistä kuntoa ei yleisesti osata arvioida tiekunnan sisällä.
Tiekuntien hallintoja on paljon, toiminta on hajanainaista eikä liikennöinnin kokonaisetu toteudu. Samoin kunnat toimivat kukin omilla säännöillään, mikä lisää eriarvoisuutta.
Yksityistiestön ja siltojen rekisteröity tieto on vanhaa, 80-90 luvuilta. Näin vanhat tiedot eivät vastaa nykyistä liikennetilannetta eikä rakenteiden todellista kuntoa.
Yksityisteiden ja siltojen kuormitukset ovat kasvaneet. Nykyiset max. kokonaispainot, akselikuormat ja telikuormat ovat: 60 ton, 11,5 ton, 24 ton.
NYKYTILA
Sekä yksityisteillä että silloilla on paljon remontoitavaa . Valtion avustus ilman puuhuoltoreittejä v. 2009 on vaatimaton 13 m€. Puuhuoltoreittejä koskeva 10 m€ on jaossa erikseen, mutta kiinnostus hakea tätä avustusta ei ole kovin suuri.
Lähes kaikilla yksityisteillä ja niiden silloilla on jonkun verran puuhuoltokuljetuksia.
Valtio avustaa siltojen peruskorjaamista enimmillään 75 %:lla verollisesta toteutumasta ja tierakenteen parantamista 60 %:lla. Tiekunta voi saada kunnan avustusta omaan osuuteen.
Läpikulkuteitä hoitavista tiekunnsta on tullut tahtomattaan osittaisia yleisen liikenteen hoitajia.
Remontointi on hajanaista. Liikenteellinen tärkeysjärjestyksen puuttuessa avustukset ohjautuvat pääosin aktiivisesti toimiville tiekunnille.
Liian vähälle huomiolle on jäänyt tiekuntien oman rahallisen osuuden sijoittaminen tienpitoon. Tiekunnan oma kassa tyhjenee yleensä jo suunnittelun alkuvaiheessa, jolloin avustukset eivät ole vielä käytettävissä
SILTAPROBLEEMAT TIEKUNNISSA
Tiekunnassa yleensä ei ole omaa teknistä asiantuntemusta ja varsinkin siltojen korjaustarpeet helposti jäävät tunnistamatta.
Sillan tärkeys ymmärretään pistekohtaisena korjaustarpeena. Kun samalla tien kunto pitää parantaa, velvoite koetaan jo liian suurena.
Sillat ovat kunnosta riippumatta yleisesti liian kapeita nykyisille maatalouskoneille. Sillan leveystavoite pitää olla peruskorjaamisissa 6 m.
Siltojen kaiteet ovat useasti huonokuntoisia eivätkä kestä törmäyskuormia.
Tiekunnilla ei ole käsitystä teknisen tiedon puuttuessa siltojen painorajoituksien tarpeesta. Vastuu onnettomuuden sattuessa on kuitenkin tiekunnalla.
Läpikulkuteille ohjautuu ja sinne ohjataan karttatiedostoilla max.kuormia. Käytännössä käyttömaksun periminen ei toimi.
Käyttökelpoisia siltatyyppejä vähän ja materiaalitoimitukset keskittyneitä.
Asianmukaiset painorajoitukset heikoille silloille – vaatii asiantuntemusta. Vastuu vahingoista tiekunnalla.
Ryhdyttävä siltojen kuntorekisterin laadintaan/tietojen päivitykseen. Tilanne saadaan hallintaan ensivaiheessa siltojen asiantuntevalla silmämääräisellä arvioinnilla.
Ongelmasilloista luettelo ja korjaamisjärjestys.
Tie ja silta tarkastettava samalla kertaa koko väylän toimivuuden selvittämiseksi.
Siltatarkastajan tutkintoa ei tarvita ensimmäisessä vaiheessa, sensijaan kuntopuutteet pitää havainnollistaa jatkokäsittelyjä varten.
Sillan korjaustoimenpiteiden suunnittelu vaatii erikoisasiantuntemusta (tyyppi, perustamisolosuhteet, käyttötarkoitus, liikenteen kasvun huomioiminen)
Yksitystiestön siltatyyppien standardisoitua tyypistöä pitää lisätä.
Vanhat maatuet ovat usein käytettökelpoisia ja tämä lisää kansirakenteen valintamahdollisuuksia.
AMK:t ja teknilliset korkeakoulut mukaan kehittämään – päättötyöt.
Yksityistienpidon maksajiin kuuluvien yksityistiekuntien tarpeita pitää viranomaisosapuolen kuunnella nykyistä tarkemmin.
PIENTEIDEN SILTOJEN PERUSKORJAAMINEN
Sitä on saatavissa vielä kaksi vuotta.
Viime vuodesta alkaen on korostettu tiehallinnonkin taholta siltojen keskeistä merkitystä.
Monet yksityistiesillat ja osa kuntienkin vastuulla olevista silloista on heikossa kunnossa, mutta tarvittavista toimenpiteistä ei ole selkeää kuvaa.
Pientiestön- ja niiden siltojen peruskorjaamispalvelun yhteyteen liitin viime syksynä siltojen kuntoarviot.
Kuntoarvio on hyvin edullinen kustannuksiltaan, mutta sen avulla pystytään jo hahmottamaan seuraavan vaiheen toimenpiteet ja korjaustyön ohjeellinen hinta.
Yleisesti ensimmäinen toimenpide kuntoarvion jälkeen on asianmukaisen painorajoituksen asettaminen sillalle. Kuormitusten rajoittaminen tarvittaessa on tärkeää, koska näin korvausvastuu aiheutetuista vahingoista siirtyy rajoituksen rikkojalle.
Kunnissa kannattaisi tutkia sellaisia yleisen liikenteen ulkopuolella olevia siltoja, joiden kuntoarvioista olisi kunnalle/tiekunnalle hyötyä.
Kuntoarvio käytännössä on ollut ensiaskel peruskorjaussuunnitelman laatimiselle ja avustuksien hakemiselle.
PERUSKORJATTAVAN YKSITYISTIEN RAHOITUS JA TALOUDELLINEN PARANTAMINEN
Peruskorjausavustusten hakeminen vilkasta
Yksityisteitä ja niiden siltoja on vuosina 2008 ja 2009 peruskorjattu hyvin vilkkaasti, johon on vaikuttanut näkyvä valistustoiminta. Korjaaminen on kohdistunut pääasiassa teihin, mutta joukossa on varsinkin peltirummuiksi muutettuja siltoja. Avustettavat työt kohdistuvat hakemusjärjestyksessä niiden tiekuntien kohteille, jotka ovat määrätietoisesti ja ripeästi lähteneet teettämään suunnitelmat ja toimittaneet avustushakemuksen käsittelyyn. Nopeudesta palkitsemisella on kääntöpuolensa, liikennöintitarpeiden yhteensovittaminen päätieverkon kanssa ei toteudu erikoisen hyvin parantamiskohteiden ollessa täysin hajallaan. Ehdottomasti tarvitaan päivitetyt kuntorekisterit sekä yksityisteille että niiden silloille. Varsinkin siltojen kunto pahimmillaan on todella surkea, niitä on jopa sortumispisteessä.
Yksityistien tai sillan peruskorjausta valtio avustaa kolmen vuoden ajan aikaisempaa monipuolisemmin. Asutun tien parantamiseen tiekunta saa maksimissaan 60 % ja tärkeän puuhuoltoreitin osalle 50 % valtion avustusta. Huonokuntoisen sillan korjaamiseen avustus voi olla peräti 75 %, mutta puuhuoltoreitillä avustus ei nouse yli 50 %:n. V.2009 jo kesällä asutun tien avustus oli myönnetty Lounais-Suomessa viimeistä euroa myöten ja reilu puolet hakemuksista jäi odottamaan seuraavaa jakoa. Puuhuollon avustusten jakamisen osalla alkuvuonna sen sijaan oli ongelmia ja se lähti vasta syyskesällä purkautumaan, kun tiehallinto alkoi käyttää isännän ääntä. Hyvin monissa tapauksissa ainakin asutustaajamien läheisyydessä yksityistiet ovat moninaiskäytössä, jolloin täyttyy asutun tien avustuksen saamisen kriteerit ja samalla tärkeän puuhuoltoreitin edellytykset. Jotkut tiekunnat muodostavat tien korjausbudjetin suurimpien prosenttien varaan ja silloin jäädään odottamaan tien heikosta kunnosta huolimatta suurinta mahdollista avustusta. Oman lukunsa tukijärjestelmään tuovat kunnat. Jotkut ovat päättäneet tukea ainoastaan tien hoitoa ja kieltäytyvät osoittamasta peruskorjaamiseen euroakaan. Monet kunnat kuitenkin myöntävät valtion avustuksen ohella oman tukensa, mikä useissa tapauksissa on ollut 20 % hyväksytystä kustannusarviosta. Peruskorjaamiseen kannattaa sijoittaa, sillä hyvin parannetulla tiellä vuosittaiset hoitomenot alenevat ja maanarvo nousee.
Yleinen lähtötilanne tien peruskorjausta aloitettaessa on kuivatusjärjestelyjen jälkeen se, että routiintuvan saven ja murskeen sekaisen tien pintarakennetta vahvistetaan kantavuusmitoituksen perusteella. Vanha tienpinta muotoillaan alusrakenteeksi ja savihiukkasten nousu laadukkaaseen murskerakenteeseen estetään geotekstiilin avulla. Kangas sinänsä ei paranna suoraan tien kantavuutta, mutta pidemmällä aikavälillä se varmistaa kantavuuden säilymisen pitämällä kantavan kerroksen ja kulutuskerroksen materiaalit puhtaina.
Yhä useammin tiekunnat haluavat peruskorjausta yksityistielleen, jossa on vanha heikkokuntoinen kestopäällyste. Päällysteen pettäminen johtuu yleensä siitä, että tien runkoa ei ole aikanaan vahvistettu riittävästi. Myös liian ohuet ”säästöasfaltit” ovat nopeasti reikiintyneet ja ovat kauttaaltaan verkkohalkeamilla. Tiekunnalle ainainen teräväreunaisten reikien korjaaminen on turhauttavaa ja ajomukavuudesta ei ole tietoakaan.
Kun tiekunta on aikanaan käyttänyt varoja tien päällystämiseen, pitää ehdottomasti kallis rakennekerros käyttää tien parantamisratkaisussa hyväksi. Jotkut tiekunnat haluavat luopua päällysteestä ja parantaa yksityistie murskepintaiseksi. Tällaisessa tapauksessa käyttökelpoinen menetelmä on sekoitusjyrsintä. Vanha päällyste jyrsitään koneellisesti karkean murskeen muotoiseksi. Jyrsintälaitteen eteen on ajettu esim. 10 cm:n kerros kantavan kerroksen mursketta, mikä sekoittuu jyrsintäkoneessa bitumipitoisen rouheen kanssa. Jyrsintäkoneen takana seos on oikeassa muodossa valmiina koneellisesti tiivistettäväksi. Lopputuloksena saadaan rakenne, joka massan sisältämän bitumin ansiosta on hiukan kantavampi kuin vastaavan vahvuinen murskekerros.
Huonokuntoinen päällyste voidaan alkuinventoinnin perusteella suositella myös säilytettäväksi sellaisenaan pohjarakenteena varsinkin herkästi häiriintyvällä maaperällä ja ahtaalla tiealueella. Tällöin harkitaan sidotun kantavan kerroksen käyttöä tien profiilin oikomiseen ja kantavuuden parantamiseen. Sidotusta kantavasta kerroksesta käytetään nimilyhennettä ABK ja sitä ei luokitella päällysteeksi. ABK on kuumamassa, sen bitumipitoisuus on alhainen eikä se sellaisenaan kestä pitkään edes vähäistä liikennettä. Tien pinnan kulutuskestävyyttä voidaan parantaa lisäämällä sideainetta ja kalkkifilleriä massaan. Valtion avustusta ei ole mahdollista saada päällystämiseen, joten ABK-massan parantaminen kulutuskestäväksi on tiekunnan kokonaan itse maksettava.
Yksityistien tai sillan peruskorjaustarve yleensä nousee esiin osakkaitten palautteiden johdosta. Tien heikon kunnon lisäksi usein on kysymys myös tien ahtaudesta ja ajoneuvojen sekä maatalouskaluston kasvaneista painoista. Tiekunnan kokouksessa kannattaa käynnistää keskustelu ja varata aikaa alkuvalmisteluihin, jotta osakkaat saavat riittävän informaation aikeista ennen varsinaisen peruskorjaussuunnitelman laatimista ja avustushakemuksen jättämistä. Osaava ja kokenut suunnittelija pystyy tekemään korjaustarveselvityksen ja alustavan kustannusarvion hyvin pienin kustannuksin ja esittelemään sen tiekunnan kokouksessa päätöskeskustelujen selkeyttämiseksi. Tien tai sillan peruskorjaaminen on tiekunnalle iso operaatio ja vuosikymmeniin ei ole kerralla tarvinnut käyttää tien hyväksi samansuuruista rahamäärää. Monet tiekunnat toteavat tyytyväisenä, että avustuskäytäntö tekee mahdolliseksi näinkin huomattavat toimenpiteet ja tiekunnan omavastuuosuutta voi jakaa pidemmälle aikavälille pankkilainalla.
Yksityisteiden merkitys on viime vuosina saatu selvästi paremmin näkyviin. Yksityistiestön kehittäminen koko liikenneverkkoa palvelevaksi on pitkä urakka. Edessä näkyvä työ on haasteellinen ja mielenkiintoinen sekä samalla tervetullut työllistäjä maarakennusalalla.
Ensi vaiheen kehittämistarpeiksi voi listata:
*päivitetyt yksityisteiden ja siltojen kuntorekisterit palvelemaan korjauskohteiden toteuttamisjärjestystä.
*valtion avustuspäätöksissä käyttöön yhtenäiset avustusprosentit ja kuntapuolen päätökset linjakkaiksi.
*peruskorjaussuunnitteluun, urakoiden kilpailuttamiseen ja valvontaan tekninen asiantuntemus.
*tien vanhat rakenteet ja kierrätysmateriaalit käyttöön. Yksityisteille koerakennekohteita, joista saatavia tutkimustuloksia voidaan käyttää hyväksi korkeampiluokkaisilla teillä.
Monessa suhteessa yksityisteiden parantamisessa on edetty oikeaan suuntaan ja ammattimainen ote yhä useammin näkyy toteutuksissa. Vaikka korjausavustusten summat ovat vaatimattomia, niin ne ovat tiekunnille elintärkeitä. Yksityistien peruskorjaamisen toteutukseen liittyy hyvin paljon maksutonta järjestelyä ja erittäin pieniä yleiskustannusosuuksia. Tästä seuraa, että vähäisellä rahamäärällä saadaan aikaan suuri kilometrimäärä hyvälaatuista tuotetta.
Sakari Seppälä, tieisäntä
YKSITYISTIEN PERUSKORJAAMISEN KILPAILUTUS JA TOTEUTUS KOKONAISURAKKANA
Yksityistiekunnan muutaman osakkaan monivuotinen uhrautuminen kulkuyhteyksien ylläpitoon on vähentynyt sukupolven vaihtumisen myötä ja nuoremman polven paneutuessa omien vaativien ammattiensa hoitamiseen. Yksityisteiden ja siltojen peruskorjaamisessa on siirrytty pääosin urakoitsijoiden palveluiden käyttöön. Laadullista edistystä on tapahtunut ammattimaisen toteutuksen myötä, mutta samalla kertainvestoinnit hankkeeseen ovat luonnollisesti aikaisempaan talkootyötä huomattavasti korkeammat. Työmuodon valintapohdintaan kannattaa tiekunnassa käyttää riittävästi aikaa, jotta varmistutaan talkootyöhön päädyttäessä osakkaitten sitoutumisesta korjaustyöhön osallistumiseen. Laatukriteerit täyttävän tien peruskorjaustyön työmäärät ovat melko mittavia - urakoitsijaltakin yhtäjaksoisesti suoritettu keskisuuri hanke vie noin kuukauden tai vähän yli.
Hankintalain mukaan pitää julkisesti ilmoittaa urakoista, joiden julkinen avustus on yli 50 % ja veroton kustannusarvio yli 100 000 € sekä hankinnoista, joiden arvo verottomana on yli 15 000 €. Yksityistien peruskorjaamisen hinta, kun kyseessä on 3-4 km:n osuus, yleensä jää hieman kynnysrajan alle. Tiekuntien yhdistyessä urakkakoot ovat kasvaneet ja tullaan hyvin yleisesti ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Siltojen korjaustyöt normaalisti ovat selvästi nykyisen ilmoitusrajan alapuolella. Ilmoitusvelvollisuus tuo mukanaan valitusosoitusten lähettämisen ja valitusaikojen huomioimisen. Yksityistien peruskorjaamisen kustannuksista valtaosan muodostaa kiviainesmateriaalin käyttö. Materiaalin saatavuus kohtuullisen etäisyyden päästä ratkaisee koko urakkatarjouksen hinnan. Kilpailukykyiset urakoitsijat ovat tiekunnan ja toimitsijan tiedossa. Pääsääntöisesti yksityistien peruskorjausurakan hankintalain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta ei ole mitään hyötyä yksityistiestöllä, sillä enemmänkin provosoidaan turhien valitusten tekemiseen ja hankkeen toteutus on vaarassa viivästyä. Kynnysarvojen nostaminen on palvelus yksityistiestön kehittämiselle.
Peruskorjaamisen aloite useasti tulee aktiiviselta hoitokunnalta. Muu osakaskunta on antanut palautetta puutteista, mutta ei ole samassa määrin pohtinut ratkaisumalleja. Tiekunnan osakkaiden keskuudessa vallitsee epätietoisuutta toimenpiteistä ja on liikkeellä tiedon puutteesta johtuvaa väärinymmärrystä. Hoitokunnan kannattaa teettää ammattihenkilöllä kuntoarvio, joka sisältää suosituksen korjaustyön laajuudesta sekä tiedot alustavista kustannuksista tiekunnan päätöskeskusteluun. Selvityksen tekijän on syytä olla kokouksessa kertomassa esityksen perusteista, kustannuksista ja rahoitusmahdollisuuksista. Selvityksen laatija yleensä on myös varsinaisen peruskorjaussuunnitelman tekijä. Hän saa osakkailta tiekunnan kokouksessa arvokasta tietoa tien käytöstä ja vuosien varrella esiintyneistä ongelmista, joita pistekohtainen tien kantavuusmitoitus ei kaikilta osin paljasta. Saatuaan varmuuden korjaustyön tarpeellisuudesta, tiekunnan kokouksen tärkeä tehtävä on päättää työhön ryhtymisestä ja antaa valtuutus hoitokunnalle valtionavustuksen vastaanottamiseen ja koko toteutuksen läpivientiin. Hoitokunta valitsee peruskorjaussuunnitelman laatijan ja nimeää myöhemmin tiehallinnon hyväksyttäväksi työn valvojan.
Tiehallinnon käsiteltyä avustushakemuksen ja tarkastettua peruskorjaussuunnitelman se antaa avustuspäätöksen tiekunnalle. Hoitokunta valtuuksillaan ilmoittaa vastaanottavansa avustuksen ja ryhtyvänsä korjaustyöhön. Tässä yhteydessä aletaan valmistautua urakkasuoritukseen ja laatimaan urakka-asiakirjoja tarjouspyyntöä varten. Suunnitelman laatija on eräs vaihtoehto jatkamaan urakoinnin hoitamisessa, koska hän tuntee parhaiten työkokonaisuuden. Kynnysarvon alla olevaan urakkaan kelpuutettavat tarjoajat valitaan hoitokunnan palaverissa. Paikkakunnalla toimivat alan yrittäjät on syytä huomioida ja tarkistaa heiltä tarjoushalukkuus. Urakoitsijoiden aikaisemmin hankkima työkanta voi olla este järkevän hintarakenteen esittämiselle. Varsinkin v.2008 korkeasuhdanne maarakennusalalla piti hintatasoa korkealla ja tarjouksia saatiin pieninä pidettyihin yksityistieremontteihin vähän tai ei ollenkaan. Kiinnostus heräsi, kun urakka-aika asiakirjoihin merkittiin väljäksi. Tällöin urakoitsija voi sovittaa työt oman kapasiteettinsa mukaisesti ja se selvästi on vaikuttanut edullisempaan hinnoitteluun. Useamman perusparannuskohteen kilpailuttaminen samaan aikaan ja samoilla urakoitsijoilla on vielä lisännyt kiinnostusta. Tällöin työkokonaisuus onkin jo merkittävä. Lisääntyneestä kiinnostuksesta esimerkkinä on se, että isot valtakunnalliset yritykset ovat lounais-Suomessa halukkaita tarjoamaan yksityisteiden perusparannuskohteita ja myös voittavat töitä itselleen. V.2008 jälkeen maarakennusalalla on nopeasti vajottu taantumaan, mikä lisää tarjoushalukkuutta. Nyt kannattaa lähettää tarjouspyynnöt riittävän usealle, ehkä 5-10 kpl. Toteutushinnat ovat aikaisempaa edullisempia ja yksityisteiden kehittämistä pitäisikin julkisen sektorin nyt kaikin keinoin tukea. Kyseessä on perustyön järjestäminen ammattikunnalle ja samalla maaseudun elinkeinojen toimintaedellytysten parantaminen.
Urakoitsijoiden tarjouskirjeet on jälkipuheitten torjumiseksi parasta avata hoitokunnan kesken, vertailla ne taloudellisesti ja tehdä pöytäkirja käsittelystä. Edullisimman tarjouksen antaneen urakoitsijan kanssa pidetään sopimusneuvottelu, jossa varmistetaan, että urakkaohjelman sisältö on ymmärretty sopimusosapuolten kesken samalla tavalla. Tässä tilaisuudessa tehdään muistioon tarpeelliset täsmennykset ennen sopimuksen allekirjoittamista. Sopimusneuvottelussa ei kajota urakkahintaan eikä pienehkössä korjausurakoinnissa ole syytä ratkaista sopimuskumppanin valintaa urakoitsijakohtaisilla pisteytyksillä.
Tiehallinto vaatii avustuspäätöksen yhteydessä ilmoittamaan peruskorjaustyölle valvojan, jolla on riittävä ammattitaito kyseisen tehtävän hoitamiseen. Tiehoitokunnan kannattaa kiinnittää huomiota tähän nimitykseen varsinkin silloin, kun toisena osapuolena on urakoitsija. Urakkasopimuksen sisältö on monesti tulkinnanvaraista, koska sopimusosapuolet voivat lukea tekstin merkityksen toisistaan poikkeavalla tavalla. Tapana on soveltaa asiakirjaa omaksi hyväksi, mikä kuuluu urakoinnin piirteisiin ja tiukka kilpailutilanne voi näkyä ristiriitojen runsautena. Pätevä valvoja osaa ratkoa urakan toteutukseen liittyvät näkemyserot tasapuolisesti . Kokonaisurakassa peruskorjaussuunnitelman laatinut ja urakka-asiakirjat valmistellut henkilö voi selviytyä parhaiten urakan valvontatehtävästä myös urakkaristiriitojen kohdatessa. Suurin osa hyvin valmistelluista urakoista toteutuu ilman ongelmia, silloinkin on valvojan kiinnitettävä huomiota materiaalien ja työvaiheitten laatuvaatimuksiin.
Urakan valmistuttua suoritetaan hoitokunnan ja urakoitsijan kesken katselmus urakkakohteella, jossa todetaan mahdolliset puutteet. Hyvin toteutetussa urakassa katselmuksessa ei yleensä tarvitse laatia puuteluetteloa, sillä huomautukset on noteerattu aikaisemmin ja myös korjattu virheet. Katselmuksen jälkeen kokouksessa tärkeimpinä kohtina todetaan käytetty työaika, kirjataan laatutulokset, käsitellään osapuolten vaatimukset ja laaditaan taloudellinen loppuselvitys toteutuneiden työmäärien perusteella. Urakan hyväksyminen merkitsee vastuun siirtymistä jatkossa tilaajalle eli tiekunnalle. Takuuajan ja –vakuuden tarve harkitaan tarjouspyyntöjen valmistelun yhteydessä. Takuuehdot ovat tärkeitä, kun korjaustyöhön liittyy merkittävä louhinta, kestopäällyste tai kyseessä on siltarakenne.
Edellä kuvattu toteutusmalli peruskorjausurakan toteuttamiseksi ei ole ainoa, mutta itse olen toiminut avustaessani tiekuntia kokonaisurakoinnin periaatteiden mukaisesti. Kokonaisurakka yksikköhintaperusteisena on osoittautunut toimivaksi, mutta asiakirjat aina peruskorjaussuunnitelman laatimisesta alkaen vaativat koko ajan parannuksia. Suosittelen teknistä puolta hoitavia valitsemaan oman toteutuskaavan, jonka avulla on mahdollisuus hallita yksityistien tai sillan peruskorjaaminen kokonaisuutena alusta loppuun saakka.
YKSITYISTEN TEIDEN SILTOJEN JA RUMPUJEN AJONEUVOKUORMITUS
Syksyllä 2012 julkaistussa Yksityistien kunnossapito-kirjassa on nostettu esiin siltojen kunnon tarkastus- ja ylläpitotehtävät. Ohjeistoa voi soveltaa myös tiehen kuuluvien rumpujen arvioinnissa.
Talvella 2013 Tieyhdistys järjestää kahden vuoden tauon jälkeen viidellätoista paikkakunnalla Alueelliset Yksityistiepäivät. Ohjelmaan kuuluu asiantuntijoiden alustukset siltojen kuntotarkastuksista ja niiden tarpeesta sekä sillan uusimisen toteutusvaihtoehdoista.
Tiekunnan liikenne sekä ulkopuoliset käyttäjät
Yksityistiekunnan osakkaiden oma liikenne kehittyy koko ajan raskaamman kaluston käyttöön. Yksityisten teiden kuntovaatimuksiin vaikuttaa myös elinkeinoelämän kaupalliset kuljetukset varsinkin silloin, kun raskas liikenne voi lyhentää kuljetuksen reittipituutta. Yksityistiestö on monissa tapauksissa nähtävä osana yleisesti käytettävää tieverkkoa. Tästä huolimatta tiekunnalla on ensisijainen vastuu tien liikennöitävyydestä, myös tilapäisen liikennemerkin asettamisesta.
Tien pintakunnon voi helposti todeta harvemminkin tiellä liikkuva, mutta purojen ja ojien ylitykseen tarkoitetut rakenteet eivät yhtä helposti erotu auton ohjauspyörän taakse. Samasta syystä tiekunnan osakkaatkin ovat tietämättömiä vesistörakenteiden todellisesta tilasta. Varsinkin iäkkäiden betoniputki- ja teräsrumpujen sekä hyvin vanhojen kiviholvisiltojen kestävyys on useasti kasvaneeseen liikennekuormitukseen nähden aivan liian heikko.
Kuormitukset ja rakenteen kantavuuden arviointi
Pahoja vaurioita sisältävien siltojen tarkasteluhetken kantavuutta on laskennallisesti mahdoton selvittää. Ensimmäinen toimenpide on painorajoituksen tarpeen arvioiminen ja asettaminen koskemaan vaurioituneita kohteita sekä vaurioihin johtaneet syyt. Huoltoajon salliminen ääritapauksissa voidaan varmistaa teräslevyvahvikkeilla.
Kaikkein suurimpia rasituksia tien rakenteille useasti aiheuttavat osakasluetteloon kuulumattomat tien käyttäjät. Metsäkoneiden lavettikuljetukset, tuoreen puun kuormat, kiviaineskuljetukset ja kivenmurskainlaitteet ovat painoiltaan suurimpia. Murskauslaitteen siirrossa kokonaispaino ylittää 90 ton. Maanteillä on käytössä erikoiskuljetuslupamenettely, yksityisteillä valvonta ei käytännössä toimi. Poliisi on raportoinut maanteillä mitanneensa yli 80 ton:n kokonaispainoja normaaliliikenteessä, ehkä myös oikaisureitteinä toimivilla yksityisteillä liikkuu tällaisia kuormia.
Vauriot yleisiä
Varsinais-Suomessa on löytynyt hyvin monia vaurioituneita rumpuja ja erityyppisiä siltoja. Pahimmissa tapauksissa teräsrumpu on mennyt läjään, rikkoutuneet betonirenkaat ovat irrallaan ja silta sortunut. Useissa tapauksissa on ehditty viime hetkellä hätään ja saatu käynnistettyä toimenpiteet: painorajoitus ja pikainen rummun uusiminen tai sillan suunnittelun aloittaminen. Valtion avustuskelpoisten yksityisteiden vauriotapaukset ELY on poikkeuksetta käsitellyt nopeasti, jolloin tien katkaisun vaatima aika on voitu minimoida.
Tien ylläpidon kustannusvastuu
Alueellisten Yksityistiepäivien keskusteluosuudessa tiekunnilla on mahdollisuus lausua kantansa raskaan liikenteen vaikutuksista oman yksityistiensä rakenteisiin. Keskustelua voisi käydä siitä, toteutuuko käyttömaksujen perintä ammattimaiselta raskasliikenteeltä ja onko käyttömaksu riittävä suhteessa tien kuormituksiin, vaurioihin ja vauriokorjauksiin.
Sakari Seppälä, tieisäntä
KUNTA TILAPÄISENÄ YKSITYISTIENPITÄJÄNÄ JA TIEN KUNNOSTA VASTAAVANA
Tienpitosopimus
Liedon kunnan velvoitteisiin on kuulunut runsaan parinkymmenen vuoden ajan Väljän yksityistien kunnosta huolehtiminen. Tie sijaitsee keskustaajaman läheisyydessä, alueen historia ulottuu pitkälti taaksepäin ja odotettavissa on tien varrella maankäytön tehostuminen. Kunnan tienpitovelvoite on sovittu aikanaan, koska Liedon kaatopaikka sijaitsi tien vaikutuspiirissä. Kaatopaikka on suljettu jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta tämän jälkeen raskasta liikennettä on syntynyt kaatopaikkaa täytettäessä ylijäämämailla.
Käyttöehdot
Liedon kunnan ja Väljän tiekunnan väliseen tienkäyttösopimukseen kuuluu vaatimus, joka velvoittaa kunnan peruskorjaamaan tien ennen takaisinluovutusta tiekunnalle. Kunnan toimeksiannosta käynnistettiin 7 km:n pituisen tien peruskorjaussuunnittelu viime vuoden lopulla ja suunnitelma saatiin kantavuustuloksilla täydennettynä valtion avustuskäsittelyyn nopeutetussa aikataulussa. Perusteluna oli tien alkupään runsaan 3 km:n pituisen, erittäin huonokuntoisen päällysteosuuden jatkuvien ja kalliiden korjausten välttäminen.
Raskas liikenne, kosteus ja tierungon kantavuuspuutteet ovat 17.12.2011 rikkoneet päällysteen liikennettä haittaavaksi. Jatkuva päällysteen paikkaaminen ei ole oikea toimenpide).
Tien peruskorjaaminen
Julkisen urakkakilpailun jälkeen Väljän yksityistie peruskorjattiin kahden kuukauden aikana syksyllä 2012. Tierakenne parannettiin lähtötilanteen kantavuusmittaukseen ja liikennejakautumaan perustuen. Vaativin osuus oli vanhan, rikkoutuneen päällysteen sekoitusjyrsintä samalla kalliomursketta lisäten 10 cm:n vahvuudelta. Sekoitusjyrsinnän yhteydessä päällystetty osuus muutettiin murskepintaiseksi. Muu osuus tiestä parannettiin hyvin perinteisesti: kuivatus, kantavuus ja tiivis murskekulutuskerros.
Monta osapuolta
Keskeistä tämän tyyppisessä ratkaisussa on koko toteutusprosessin organisointi etukäteen. Kunta on peruskorjaamisen ajan tilaajan roolissa urakoitsijan suuntaan ja urakkamalliksi sopii erittäin hyvin yksikköhintaperusteinen kokonaishintaurakka. Samoin kunta voi tilata kokonaispalvelun suunnittelusta ja urakan valvonnasta toteutumaselvityksineen, jolloin monen osapuolen välinen yhteistoiminta sujuu helposti.
Väljän yksityistien peruskorjausurakan vastaanottotarkastus tielinjalla 30.10.12. Maastotarkastukseen ja urakan vastaanottokokoukseen osallistuivat, vas.Liedon kunnan kunnossapitopäällikkö Mika Miettula, VARELY:n yksityistieasiantuntija Kari Wessman, Väljän tiekunnan edustaja tieisäntä Päivö Kasula, Liedon Teknisen lautakunnan phj. Reijo Virtanen ja YIT:n työpäällikkö Ossi Laakso. Kuvassa erottuu sekoitusjyrsinnällä kunnostettu rakenne ja tiivis kulutuskerroksen murskepinta.
Edullinen toteutus
Liedon kunta luopuu vuoden lopulla Väljän yksityistien tienpitovelvoitteesta ja luovuttaa peruskorjatun tien tiekunnan vastuulle. Tämä tapahtuu kunnan ja tiekunnan säännösten mukaan. Väljän yksityistien kokemuksin kokonaispalveluihin perustuva malli voisi toimia laajemminkin, mm. valtion vähäliikenteisiä maanteitä siltoineen yksityistiekunnille siirrettäessä. Ainakin byrokratia on vähäistä ja yleiskulut ovat minimissä – vain muutama prosentti urakkahinnan lisäksi.
